Sweep - swept - swept

Soitin 8:58 päiväkodin ovikelloa. Oven aukaisi nainen, jolle sanoin olevani Tuula ja sopinut Ushman kanssa, että tulen tänään. Ahaa, sinä olet se, tule sisään vaan. Hän oli Suzanne. Katsottiin paperit ja hän jätti ne kopiokoneen päälle, ilmeisesti kelpasivat. Sitten tuli "some rules" eli ohjeet hyvin tottuneesti.
Ehkä tämä seuraava juttu kiinnostaa heitä, joita kiinnostaa Yleensä lasten arki. Ja heti sanon, että automaattinen kirjoitus ja englanninkieliset sanat on ihan mahdottomia välillä ja kirjoittaminen hankalaa ja hidasta. Joten virheitä löytyy.

Puhelin laitetaan päivän ajaksi laatikkoon ja se pitää sammuttaa. Sisäkengät jalkaan ja tähän babyroomiin ei saa mennä kengät jalassa ollenkaan. Sinulla on puolen tunnin ruokatunti. Milloin? Sinulle kerrotaan se sitten. Ei mitään kysymyksiä minusta, kuka olen ja miksi olen tullut. Minulle laitetaan puseroon lappu, jossa lukee Volunteer Tuula. 

Alakerran huoneessa ei ole yhtään tuolia aikuisille. Kaikki istuvat lattialla. Minä, nivelrikkoinenkin, tyydyn siihen. Lapsille laitetaan aurinkovoidetta, lapset itse levittävät niin paljon kuin pystyvät. Vain osa pääsee ulos. Minut kutsutaan yläkertaan. Sinne menee neljä neljävuotiasta lasta, he ovat menossa kouluun syksyllä. Pojat imevät jonossa odottaessaan peukaloa. Vähän häpeillen.

Menen nuoren tytön perässä. Hän ei esittäydy minulle. Kun tulee pieni tauko valmisteluissa, ojennan käteni ja sanon olevani Tuula. Hän on Aga. Hän kysyy, miksi olen tullut ja selitän, että haluan harjoittaa englannin puhumisen taitoa. 

Seuraa lasten kanssa noin 5 minuutin opetushetki, jossa käydään läpi värejä, kirjaimia ja nimetään seiniltä asioita. Toinen pojista, Titan-niminen, ei jaksa olla ollenkaan paikoillaan. Aga ottaa hänet viereensä. Hän ei kerro minusta mitään lapsille. Suzanne käy ovella ja sanoo lopuksi Agalle: kerro että Tuula on Suomesta. Aga kertoo ja minä hymyilen heille  myötäilevästi.

Sitten alkaa playtime ja tytöt ja pojat valitsevat itse tekemisensä. He eivät tunnu tarvitsevan aikuista ja toisaalta: mistä minä tiedän, millainen pedagogiikka täällä on? Istun siis ja katselen ja kuuntelen heidän leikkejään. Aga kirjoittaa papereita ja tekee jotain lasten iPadilta näyttävällä kapineella. Hän onkin koko loppupäivän sen koneen kanssa yhdessä. Suzanne käy välillä sanomassa, että minua tarvitaan keittiössä. Kannan Pamelan kanssa parikymmentä muovikassia keittiöön. Siinä on keittiön viikon ruuat. Kymmeneltä on snack-aika. Viinirypäleitä, porkkanoita, kurkkua, keksejä. Ei juotavaa.

- Wash your hands, please. Put it back, please. Ja kun on syöty, Aga sanoo: voisitko viedä trashin eli tarjottimen pois, please. Minä vien. Sitten hän sanoo: voisitko hakea keittiöstä plastiikka bag. Haen. Hän laittaa siihen roskia. Poika hyräilee hämähämähäkkiä. Olin luullut, että sävel on suomalainen kansanlaulu.  Aga antaa ohjeita: 

- gently. Can you pick it up (tämä monta kertaa rauhallisesti). Stop that! calm down. Careful! Put them nicely! Can you wait? Stop!
He alkavat tehdä helmipujottelua. Aga ottaa upean laatikon esiin, jossa kimaltelee hienoja helmiä. Lasten tekisi mieli ottaa, mutta Aga sanoo: No, you are waiting. Pienten huoneessa lauletaan sävelmää "missä on etusormi" Ja "tuiki tuiki tähtönen".
Lueskelen seinällä olevia ohjeita. Kuinka pyytää anteeksi, neljä askelta. Kirjoitan tämän tähän englanniksi ja esim. Englantia taitamaton voi kopioida tämän tekstin ja laittaa Google kääntäjään.

" I am sorry that I snatched the toy that you were playing with."

"It is wrong because it is not polite."

" Next time I will ask you if I Can have the toy wait until you`ve finished with it."

" Do you forgive me?"

Seinällä on myös lista allergioista ja jokaisella näyttää olevan jotain erityistä. 

Seinällä on myös ohjeet, miten tukea kollegaa:

Kerro lyhyesti mitä olet havainnoinut perustuen näyttöön ja kysy selvennys jos tarpeen.

Rohkaise havainnoitua kerotomaan oma havainto.

Vältä olemasta tuomitseva, mutta tarjoa vakuuttavia ja lähentäviä kommentteja jotka erottavat käytöksen, persoonan ja ammatti-identiteetin toisistaan. 

Pidä yllä interaktiivista ja kehittävää dialogia.

Ja mitäpä näillä ohjelmilla tekee, jos niitä ei käytä. Ruoka tuodaan puoli 12. Taas tuodaan trash pöytään, jossa on uuniperunoista, spaghettia ja kastiketta. Kysyn, menenkö nyt lunchbreikille. Aga kysyy, moneltako tulin ja sitten sanoo: Yhdeltä. 

- Your mother will be happy when you eat. Mutta Mohammed syö vain vähän juustoraastetta. 

Nämä ovat hetkiä, joita opiskelijat varmaan kokevat tullessaan uuteen päiväkotiin. Jos heitä ei noteerata IHMISINÄ vaan jonakin extra-lisänä, josta pitäisi olla jotain hyötyä, olo on tällainen. Minä en ole olemassa. Aikuinen myös näyttää lapselle mallia, kuinka suhtautua tähän uuteen ihmiseen. He katsovat aikuisen mallia.

Menemme alakertaan vähän yli 12. Kaikki menevät matolle ja yksi aikuinen siivoaa. Hän sanoo kuuluisat kasvatussanat: How Many times I need to say... Eli kuinka monta kertaa minun pitää sanoa...

Nyt on yhtäkkiä alakerrassa eräs nainen, joka huomaa minut ihmisenä. Hänen rinnassaan on nimi ja Level 3 ja bank staff. Hän on sijainen ja leveä 3 tarkoittaa, mihin ikäryhmään hän kuuluu kasvattavaksi. Hän innostaa lapsiryhmän leikkimään kanssani ja heti lapset ottavat minuun kontaktin. 

Käyn ruokatunnilla majapaikassani ja ostan matkalta jugurttia ja pähkinöitä. 

It is sleeptime. Ja pienet menevät yläkertaan niin kuin kaikkialla tehdään. Nukkumaan.

Lopuksi eräs hyvä tilanne. Selina 2,5 vuotta tuo kengät hoitajalle. Hoitaja sanoo: You put it on! Selina istuu lattialle, kääntää päänsä ja ojentaa jalan. You do it, sanoo hoitaja lempeästi. Ja ihan vähän Selina ojentaa jalkaa. Good! Mutta ei millään meinaa itse tehdä mitään. Hoitaja sanoo: Watch, pull on! Look at me ja sanoo selvästi mitä pitää tehdä. Aina välillä GOOD! Lopuksi pitkän aherruksen jälkeen kengät on jalassa. Well done! Sanoo hoitaja. Ja ojentaa käden ja tehdään high give, eli lyödään oikeat kädet yhteen. Hoitaja oli ystävällisen sinnikäs ja opetti lapsen laittamaan kengät itse. 

Sitä minä ihmettelen, että sisällä on varmaan 30 astetta lämmintä ja minulla hiki valui koko ajan. Ulkona ei olla oltu yhtään, paitsi se pieni ryhmä aamulla. Eikä vettä ole juotettu. Suomessa nämä asiat olisivat ihan toisin. Siellä ollaan ulkona enimmäkseen, olipa sää mikä tahansa. Ja kuumalla ilmalla juotetaan vettä. Päivä huipentuu siihen, että suzanne tuo minulle harjan ja sanoo: minulla on sinulle tehtävä. Lakaise piha. Saan ison harjan ja menen lakaisemaan pihaa, jossa on sininen pehmo-osa ja tekonurmikko. Pihaan on pudonnut lehtiä ja hiekkaa ym. Nuori tyttö tuleen erääkään leluja. Piha on katettu valtavan pitkillä kankailla. Silti on kuuma. Yhtäkkiä muistan, että jostain syystä muistan, että olen opetellut, mitä on lakaista englanniksi. Sweep, swept, swept. Senboppimisesta on sittenkin hyötyä elämässäni. Kun homma on tehty, sanon:? I have swept now.

Huomiskesi tavoitteeksi otan aktiivisen kyselemisen ja yhden kasvattajan luottamuksen saamisen. Yritän olla iloinen ja aktiivinen. (Vaikka tänään käväisi mielessä, että mitä minä täällä teen. En voi silti luovuttaa nyt.)