torstai 12. toukokuuta 2016

Jari Sinkkonen

Ope sai opiskella itse. Hänen korkeutensa Suomen johtava lastenkasvatuksen mielipidejohtaja ja guru Jari Sinkkonen luennoi koulullamme tänään koko päivän. Aiheena oli kiintymyssuhdeteoria.

Hän on leppoisa, tavallinen, samalla äärimmäisen asiantunteva ja asiallinen. Hän kertoo paljon esimerkkejä humoristisella ja samalla ihmisiä arvostavalla tavalla. Hän perustaa sanomisensa faktoihin ja runsaisiin esimerkkeihin. Hän sanoo: en tiedä, voin olla väärässäkin. Hänen puheestaan välittyy, että hän seuraa sekä tieteellisiä julkaisuja että nuorison juttuja. Hän pitää aikatauluista kiinni.

Kiintymyssuhdeteoria on tullut tutuksi oman työn kautta, mutta Sinkkonen oli hyvin lavea ja sai asian kuin asian liittymään kiintymyssuhteeseen. Käsiteltyä tuli samalla vuorohoito huoltajuudessa, samaa sukupuolta olevien perheiden lapsenkasvatus, lasten syömishäiriöt ja kaikenlaiset mahdolliset häiriöt ja kasvatuspulmat kaikenikäisten kanssa. Kaikki saivat varmaan haluamansa. Todaysmeet-järjestelmään nettiin sai kirjoittaa kysymyksiä, jotka napsahtivat sivuvalkokankaalle ja niihin Sinkkonen antoi auliisti vastauksia.
Aluksi yhteenvetoni omin sanoin ja sen jälkeen ykstyiskohtaisempaa tietoa asiasta kiinnostuneelle.

Oma yhteenvetoni
Kiintymyssuhdeteoria on noin 30 vuotta vanha ja sitä tutkitaan edelleen. Perusidea on, että lapsi oppii luottamaan elämään, kun häntä hoivataan hyvin eikä jätetä yksin. Kiintymyssuhde on merkittävä asia ihmisen elämässä, koska turvallisen kiintymyssuhteen antaminen jokaiselle lapselle vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Sen vaikutukset myöhemmässä elämässä ovat kiistattomat: huonosti onnistunut kiintymyssuhde riivaa ihmistä lopun elämää. On jopa esitetty, että mustasukkaisuudesta tehdyt perhesurmat olisivat taustaltaan kiintymyssuhteen ongelmista johtuvia.
Turvallisesti kiinnittyneet lapset saavat riittävän hoivaa, he saavat ilmaista tunteita ja heidän mielipiteitään kuunnellaan, heitä suojellaan vaaroilta. Välttävä kiintymyssuhde on tunteita rajoittava ja ulkoiseen käytökseen keskittyvä, pidättelevä tyyli. Siinä opitaan miellyttämään muita ja uhrautumaan. Ristiriitainen kiintymystyyli syntyy, kun lapselle huudetaan eikä lapsi pysty ennakoimaan asioita. Tämä on tuhoavaa, koska lapsi on hukassa tunteidensa kanssa eikä opi luottamaan ihmisiin. Välttävä ja ristiriitainen tyyli synnyttävät ihmisessä myöhemmin vaikeuksia. Niitä sitten joko selvitellään ja korjataan lopun elämän ajan tai eletään niiden kanssa. Suomalaisilla olisi Sinkkosen mukaan eniten välttelevää tyyliä.

Karmea, mutta valaiseva esimerkki ristiriitaisesti kiintyneestä lapsesta huumeperheessä. Lapsi oppii tietämään, mistä narusta vedetään vanhemmista minkäkin huumeen kohdalla. Joku huume tekee sekavaksi, joku hilpeäksi ja joku ilkeäksi. Hilpeänä päivänä voi saada jonkin toiveensa läpi. Lapsi oppii selviytymään.
Lapsen häiriintynyt käytös voidaan siis muuttaa sanaksi selviytymisstategia. Patricia McKinsey Crittenden on minulle uusi nimi, ja hän on Bolbyn ja Ainsworthin työn kehittäjä ja jatkaja. Hän puhuu paljon tästä selviytymisstrategiasta. Lapsi ei ole ongelma, vaan hänen strategiansa on. Tämän kun muistaisi!!! Kun kohtaat lapsen, joka ei ilmaise tunteitaan ja on ylireipas, ehkä hän on oppinut niin toimimaan? Joku taas ilmaisee raivoisasti itseään ja tuhoavasti. Se on ollut hänen keinonsa selviytyä ja tulla nähdyksi.

Päivitystä perjantaina 13.5.
Facebookissa syntyi keskustelu siitä, voiko lapsi kiintyä useaan henkilöön. Lienee tutkijoidenkin piirissä hieman erimielisyyttää siitä, kuinka ehdotonta on kiinnittyminen äitiin. Minusta tässäkin Sinkkosen ohje, katso lasta, on paikallaan. Top-päiväkodissa, josta aiemmissa teksteissä kerron, oli mielestäni hyvä käytännön systeemi. Kun lapsi tuli alle vuoden ikäisenä hoitoon, seurattiin, kehen aikuiseen hän ns. leimautui, kenet hän valitsi. Sen jälkeen niin kauan kuin lapsi tarvitsi yhtä hoitajaa, pyrittiin se järjestämään. ja kun ryhmässä ei ole 12 pientä vaan eri ikäisiä, se oli mahdollista järjestää. Kun lapsi oli itse valmis laajentamaan elinpiiriään, se sallittiin. Hienoa.

Kysyin temperamentin vaikutuksesta luennolla. Tietysti temperamentti vaikuttaa. Joku on hitaasti lämpiävä ja joku taas herkästi syttyvä. Ja sillä taas ei ole välttämättä tekemistä kiintymyssuhteen kanssa. Sinkkosen oma esimerkki oli hitaasti lämpiävästä lapsesta, joka kokeilee varpaanpäällä kesärannalla vettä ja uskaltautuu veteen siinä vaiheessa, kun toiset tulevat hampaat kalisten sieltä ja pois. Omasta vanhimmasta tyttärestään hän kertoi, kuinka omapäinen ja tahtova hän on ollut. Kiintymyssuhde on siis tunneside lapsen ja hoivaajan välillä ja temperamentti voi siihen tuoda oman värinsä.

Tässä luennolta yksityiskohtia:

Kiintymyssuhde: Ensimmäisä tutkijoita John Bowlby, jonka Sinkkonen on itse tavannut opintojensa alkuvaiheessa vuosia sitten Haikon kartanon koulutuksessa. Kiintymyssuhde on voimakas tunneside lapsen ja hoivaajan välillä, joka on sukua eläinten leimaantumiselle. Mallit kehittyvät 12 ensimmäisen kuukauden aikana ja muokkaantuvat koko elinajan. Vauvan tärkeinkysymys on: miten saan äidin lähelleni.
On mahdotonta ymmärtää sitä, miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että äiti on ensisijainen hoivaaja. Äiti on lohdun lähde. Eppu Normaali: äiti repun mulle täytti, isä ilmansuunnat näytti. Isä on luottavaisen tutkimisen tuki. Isä rohkaisee ulkomaailmaan. Isä sanoo, että anna palaa ja peli lähtee sujumaan. Jalkapallossa isä sanoo, että ei haittaa ja äiti laittaa laastarin. Se sopii myös lapselle.
Tärkeää kiintymyssuhteessa on ennakoitavuus. Miten ennakoitavaa aikuisen käytös on. Jos vanhempi ei ole ennakoitava, lapsella on jatkuva stressitila. Lapsi joka joutuu pelkäämään, on kroonisesti stressantunut. Hän yrittää löytää merkkejä, mitä tuleman pitää.
Sensitiivisyys tarkoittaa, että aikuinen osaa lukea merkkejä siitä, mitä lapsi tarvitsee. aikuinen täyttää lapsen tarpeita, jolloin syntyy muistijälkiä. Äiti hoivaa, äiti rakastaa. Lapsi takertuu näin hoivaajaansa. Muistijäljet fuusioituvat suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Nauraminen ja yhdessäolo on tärkeää. Katsele youtubesta videoita esim. Funniest babyes ever. Sellaista pitäisii tehdä lasten kanssa.
Affektit eli tunteet. Ihmislapsi pelkää äikillisiä ja voimakkaita ääniä. Takaapäin voimustuva ääni on pelottava. Pimeys on pelottavaa. Yksinäisyys on pelottavaa. Lasta suojellaan näiltä. LÄhellä olo, silittely ja keinuttelu tyynnyttävät lasta.
Erokokemukset. Joidenkin terapeuttien mielestä paniikkihäiriön taustalla on kysymys eroonjoutumisen pelosta. Koska lapsi on valmis päiväkotiin jne. Siihen on kolme sääntöää: katso lasta, katso lasta, katso lasta. Lapset ovat erilaisia. Jos 1-vutoias lapsi itkee mummulassa ikäväänsä, hän ei ole siihen vielä valmis. Jos lapsi joutuu paniikkiin mennessään päivähoitoon, jää kotiin. Kaikki eivät tosin voi näin tehdä. Alle 4-vutoiaita ei pitäisi erossa laittaa vuoroasumiseen. Ei pitäisi pompotella pieniä lapsia.
Sisäinen työskentelymalli: Laspelle syntyy strategia, jonka hän on oppinut. Se on paras malli, jonka lapsi on löytänyt. Esim. alkoholistiperheessä lapsi keksii keinot, miten saa huomion. Koulussa hän sitten käyttää samoja malleja ja siellä ne eivät toimikaan. Suuri oivallus on, että lapsi ei olekaan häiriintynyt vaan sopetutunut johonkin. Lapsi on oppinut toimimaan jollakin tavalla. Esim. huostaanotossa lapsi ei voi luopua nopeasti omaksumastaan mallista. Voi kestää 2-3 vuotta, että lapsi uskaltaa heittäytyä akuisen varaan. Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat aikuiset, joihin hän voi luottaa.
Lapsen oidipaalivaihe. Lapset saavat nykyisin tietoa seksistä älypuhelimillaan ja tutustuvat pornoon. Vanhempien välistä seksuaalisuutta ei jaeta lapsen kanssa. Ei myöskään kysytä lapsen seksuaalisuudesta.

Tässäkin ryhmässä on tänään paljon meitä, joilla ei ole turvallinen kiintymyssuhdemalli. Ei se ole niin vaarallista.

Mary Ainsworth toi kiintymyssuhdemallit turvallisesti, välttelevästi ja ristiriitaisesti kiintyneet.
Turvallisesti kiintynyt: lapsi elää loogisessa ja ennakoitavassa maailmassa. Asiat selitetään ja perustellaan ja ollaan rehellisiä. Myös voimakkaat tunteet sallitaan ja ne lähentävät hoivaajaan. Lapsi oppii käyttämään vuorovaikutuksessa sekä älyä että tunnetta.
Välttelevästi kiintynyt: Faktoihin keskittyvä, väritön. Reippaita lapsia. Kuinka voisin palvella? mitä minun pitäisi tehdä, että sinulla on hyvä olla? Sinikka Nopolan pakinat Tampereelta kuvaavat hauskasti tätä " ei vaan nyt irrotella millään lailla"-tyyliä. Lapse ei saa näyttää tunteitaan vaan oppii estämään kielteiden tunteiden ilmaisemisen.
Jos ei ole saanu tolla vihainen, sitä voi olla vaikea hallita. Tulee syyllisyyden tune ja tarve hyvittää.
Ristiriitaisesti kiintynyt: Hoivaaja on ristiriitainen ja vaikeasti ennakoitavissa. Tunnepitoista. Lapsi kiukuttelee, roikkuu, keskeyttääpuhetta jne. Vanhemmalla on negatiivinen tapa puhua. Tunnesävy on vihamielinen. Lapsi voi otaa avuttomuusilmeen ja jos ei saa tahtoaan läpi, sen jälkeen raivostua.

Tytöistä ja pojista:
Nykyisin ajatellaan, että kaikki on kasvatuksen tuotetta. Sukupuolilla on kyllä eroa, biologialla on merkitystä. Jos otetaan 1000 tyttöä ja poikaa, erot tulevat esiin. Aina on tyttöjä, jotka kiipeävät puussa ja on herkkiä poikia. Pojilla on suurempi kilpailuvietti ja pojat nahistelevat ja ovat laumahenkisiä. Tytöt ovat kolmisin ja nokkivat vuoronperään toisiaan. Tytöt uppoutuu someen ja pojat jää pelikoukkuun.
Valtataistelut ja aikuisen rooli: Lapsi tarttuu heti valtataisteluun, jos mahdollista. Jos lapsi huomaa, että jokin asia on aikuisille emotionaalisesti tärkeä, siitä narusta lapsi varmasti vetää. Jos lapsi ei syö: "Kurjaa, että ei maistunut. Seuraavan kerran ruokaa on 3 tunnin päästä." Tämä toimii. Ei suuria tunteita, vaan toteamus. Samoin: "Kone kiinni. Ulos." toimii paljon paremmin kuin jankkaaminen ja selittely. Tämä ei jätä tilaa sille, että nuori alkaa sättiä aikuista. Lapset ovat lopulta järkeviä ja haluavat, että heille joku sanoo, miten pitää toimia.
Jos lapsi pelkää mörköjä: Mörköjä ei ole olemsassa. Neljävuotias voi kuitenkin pelätä ja kuvitella mörkejä. Mitäs sitten tehdään? Jos istun tässä vähän aikaa." Aikinen tulee lasta vastaan. Lapsi haluaa tietää, onko vaaraa. Aikuinen sanoi esim. tsunamissa: S eon tapahtunut, mutta niin kaukana, että miellä ei ole vaaraa. "Meillä ei ole mitään hätää" on kiintymyssuhderepliikki.

Miten näitä kaikkia erilaisuuksia sitten kasvatetaan ja hoidetaan kouluissa ja muualla. Sinkkosen mukaan usein nähdyksi tuleminen ja nätisti katsominenkin voi riittää. Kokemus, että joku on hänet nähnyt. Jokin lause voi olla kamalan tärkeä ja kantaa läpi elämän. Opettajilla voisi olla näitä hyviä lauseita. On hienoa, jos opettaja on ylpeä omasta luokastaan ja pitää heistä.

Näitä oppeja tulen itse palauttamaan mieleeni vielä monta kertaa.