torstai 19. heinäkuuta 2018

English lessons

Suuri learning center ei vastannut sähköpostiini. Koulujen viimeinen viikko on menossa, joten sinne en viitsi pyrkiä. Ovat luokkaretkellä sun muuta. Päätin, että joka päivä on oltava ns. English lesson, yksi oppitunti. Lähdin lähipuistoon aikeenani jututtaa koiraihmistä. 

Vihdoin tuli vastaan koira ja omistaja. Kysyin onko koira he or she. Sitten kerroin, että olen Suomesta ja katselen täällä olevia seutuja. Opiskelen puhumaan englantia. No hyvänen aika, minä en osaisi suomea yhtään. Nainen ilostui: mistäpäin olet? Tampereelta. No niin, olen käynyt Suomessa Helsingissä ja Oulussa. Niin, Helsinki onkin nyt uutisissa ollut paljon. Kuinka vanha koira on? 16 vuotias. Oo, minulla on 10-vuotias lapinkoira. Nyt on tosi kuuma. Mutta ei niin kuuma kuin eilen. Minun koirallani kamalan paksu - - näytän koiran sileää karvaa. Fur? Se on thick coat. Oletko täällä kauan aikaa? Muutaman viikon. Olin viikon päiväkodissa ja opin kuinka lapsia pyydetään tekemään jotain. Haha. No, tekivätkö he? No, ei aina. Aiotko olla vain Lontoossa vai myös jossain muualla? Menen ensi lauantaina bathiin. Oi, se on ihana paikka. Asuin siellä lähistöllä jonkin aikaa. Menettekö autolla? Kyllä. Käykää ihmeessä parissa paikassa. Sitten hän sanoo paikat ja pyydän toistamaan. Hän ehdottaa että voisi kirjoittaa sen ylös puhelimeeni.  Castle Combe And Lacock. Villages this side of Bath. 
Hyvästelimme.
Joka päivä olen saanut oppitunnin. Tänään menin käymään appledaynurseryssa, joka oli ensimmäinen paikka, johon lähetin s-postia. Se on iso päiväkoti ja nettisivut lupaavat paljon. 

Kaikki aidat olivat peitetty mustalla pressulla, sisään ei nähnyt. Portilla oli ovikello, josta valittiin ryhmä, johon on menossa. Valitsin Office. Naamani näkyi ruudusta, kun naisääni kysyi, mitä asiaa. Saanko tavata johtajan? Mikä on asia? Vapaaehtoinen. Ovi aukesi. Pääsin sisäpihaan. Uusi ovikello. Ovelle tuli hoikka nainen tumman harmaassa kokoasussa. Manager? Yes. 
Kerroin asiani suurin piirtein näin. Olen TS Suomesta lähetin teille e-mailia noin kuukausi sitten. Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä lyhyen ajan. Olin viime viikon yhdessä paikassa, tämän viikon turistina ja ensi viikolla voisin tulla muutamaksi tunniksi päivässä. Ok, hän aloitti. Onko sinulla alan kokemusta? Olen ollut lastentarhanopettajana ja nyt opetan lastenhoitajia. Onko todistuksia? Ei ole, mutta on rikostaustaote Suomesta ja täältä. Ojensin. Nämä ovamt ihan Ok, mutta pitäisi olla jokin suositus. Meillä on todella tarkkaa, jos joku tulee tänne. Lapsia suojellaan. Sanon, että jos minusta ei ole hyötyä niin ei kai haittaakaan? No, mitä sinä hyödyt, hän kysyi? Saisin vahvistaa englanninkielen taitoani ja nähdä myös toisenlaisen paikan Lontoossa. Missä olit sen viikon? Kerron. No, se on niin pieni päiväkoti, että sinua voidaan valvoa koko ajan. Olemme niin iso päiväkoti, että meillä on paljon tiukemmat määräykset. 
Hän on koko ajan kiireetön, ystävällinen ja pahoitteleva. Otan paperini pois ja kiitän. Sanon: tässä oli tämän päivän englannin tuntini. Hän naurahtaa ja ymmärtää idean. Ehkä joskus otatte, jos saan suosituksen järjestettyä? Ilman muuta. Goodbye!

Suomessakin on päiväkotien ovia lukittu, mutta ei ihan tässä laajuudessa. 
Toinen juttu tulee mieleen. Kun edellisessä paikassa äiti tuli hakemaan parivuotiasta lastaan, hänelle kerrottiin, että lasta oli purrut toinen lapsi. Äidille ojennettiin kaavake, jossa oli kaikki informaatio tapahtuneesta. Ihmisen ääriviivat ja puremakohtaan oli laitettu merkki. Äiti allekirjoitti sen. 

Nyt ihmettelen, että yleensä ottivat minut sinne ensimmäiseen paikkaan. Eihän heillä ollut kuin minun sanani, että mikä ja kuka olen.  Ehkä vielä joskus vietän viikon jossain toisessa päiväkodissa, ja hankin siihen suositukset. Ope oikeissa töissä! Tämä avartaa ajattelua ja nollaa aivoja mukavalla tavalla pohtimaan asioita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti