Leppoisaa aamua
Aamulla osa on aamupalalla ja nakertelee leivästä ja lauantaimakkarasta olentoja. Mietin, että onkohan tämä sallittua? Sanon, että minun äitini opetti, että ruualla ei saa leikkiä. Siihen saan vastauksen, että niin meillekin on opetettu.
Osa on aloittanut omatoimisen vappuaskartelun. Tyttö tulee luokseni ja heiluttaa itse kirjoittamaansa tekstiä, jossa lukee: kihomatoja liikkeellä. Hän vie sen eteisen oveen. Joku vanhemmista tuo tapettirullia askatelua varten. Joku vanhempi on eilen ehdottanut, että päiväkodissa voisi olla eri väristen vaatteiden päivä. Sellainen oli ollut jossain eskarissa ja lapset olivat innoissaan. Vanhemmat lähettävät myös sähköpostilla ideoita ja kirjoittavat eteisen liitutauluun myös ehdotuksiaan.
Åitienpäivälahjoja
Äitienpäivä lähestyy ja lapset ehdottavat itse, mitä haluavat tehdä. Keskeneräisistä tehtävistä on ovensuussa lappu, josta aikuiset saavat tietää, mitä on kenelläkin meneillään. Muutama tyttö on tehnyt vihkon, johon äiti saa kirjoittaa, mitä haluaa. Etusivulla on saatesanat:
"Rakas äiti,
vihkoon voi kirjoittaa kauppalistoja (vaikka kaikkia namuja jos ei mitään muuta)
Äiti, olet rakas. Mä rakastan sua. Tykkään pelata, leipoa ja leikkiä sun kaa. Tahdon veneillä sun kaa. Ja lukee sun kaa, muovailla sun kaa ja askarrella sun kaa."
Pari tyttöä on tehnyt lahjan ja paketoinut sen ihan itse. Joku on huomannut aamulla, että hyllyssä on kaunis kangas. Hän haluaisi tehdä siitä äidlle hameen. Yhdessä aikuisen kanssa on kuitenkin huomattu, että siitä ei riitä kaikille, joten tehdäänkin siitä tyynyjä. Päivällä neljä tyttöä lähtee aikuisen kanssa toisesta talosta hakemaan ompelukonetta. Mitenkähän se homma sujuu, en ehdi nähdä.
Poikaporukan taisteluleikit laitettiin eilen hetkeksi jäihin ja tänään tehdään yhdessä säännöt. Kuusi poikaa istuu patja-altaassa ja Tiina keskusteluttaa aiheesta. Tulen siinä vaiheessa paikalle, kun sanotaan ääneen säännöt, joihin oli yhdessä päädytty. Ei saa purra, ei saa juosta keppi kädessä, ei saa vetää nyrkillä kasvoihin. Saa taistella pehmeillä esineillä. Saa kutittaa. Päätetään yhdessä kirjoittaa säännnöt seinälle.
Jokainen saa kirjoittaa vuorollaan, vaikka ei olisi vielä harjaantunut kirjoittaja.
- Isommat voi auttaa, sanoi isompi. Joku arvostelee kuitenkin heti, johon Tiina:
- Ei arvostella toista. Jokainen oppii ja jokaisella on oma ja ihan erilainen käsiala,
Tänään lähdetään metsäretkelle koko talon voimin, koska lähimetsässä järjestetään satunäytelmä. Jokainen löytää parin ja matka sujuu aivan leppoisasti. Jokainen heilauttaa kiitokseksi kättään autoilijalle, joka päästää meidät suojatien yli. Lapset istuvat kivillä ja seuraavat näytelmää, jonka teemana on lelun vuorottelu, harmituksesta selviytyminen ja ystävyys.
Kun esitys on loppunut, 19 lasta saavat Tiinalta yllättävän ohjeen: mennään oikotietä. Takanamme on kivikkoinen alue, jonka jälkeen on aika jyrkkä mäki. Ajattelen jo, että tästä ei hyvä seuraa, joku kaatuu varmaan louhikkoon. Mutta ei tietenkään. Jokainen selvityy leikiten hienosta ja jännittävästä esteestä. Kun pääsemme pururadalle, Tiina juoksuttaa lapset kiertämään puhelintolpan.
Huomaan itsessäni paljon hoputusajattelua. Kun joku lapsi syö aamupalalla kauan eikä ruoka lautaselta vähene, tulee halu hoputtaa ja kannustaa, että päästäsiiin seuraavaan vaiheeseen. Täällä ei tehdä sellaista juurikaan. Jos lapsi ei syö, jutellaan siitä, että miksi. Otitko vähän liikaa? Ota seuraavalla kerralla vähemmän.
Tyttö teki perhosen ja tuli kysymään aikuiselta, että saako hän ottaa sen ulos. Saat ottaa. Minä muistan tilanteita, että lapset eivät saaneet ottaa ulos omia juttujaan... miksiköhän? Eilenkin lapset viilettivät itsetekemissään ruseteissa pihalla.
Huomenna on vappuhulinat, parit synttärit ja elokuva, jota lapset ovat koko viikon kyselleet. Tänään kyselin kasvattajilta, mitä osallisuudesta pitäisi opettaa lähihoitajaopiskelijoille. Siitä huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti