Mitä on osallisuuspedagogiikka?

Ruokakasvatusta uusiksi
Juttelemme Mirjan kanssa aamulla eilisestä blogistani ja ruokakasvatuksesta. He soveltavat Sapere-ruokakasvatusta jonkin verran:
"Sapere on ruokakasvatusmenetelmä, jossa lapset tutustuvat ruokamaailmaan aistiensa välityksellä. Saperessa lapset oppivat aistimalla, tutkimalla, kokeilemalla, ihmettelemällä ja leikkimällä. Menetelmä perustuu aistikokemuksiin, joiden kautta lapsi oppii uusia asioita ruokamaailmasta: elintarvikkeista, ruuasta, ruuan alkuperästä ja sen valmistuksesta." http://www.peda.net/veraja/projekti/saperemenetelma/sapere 

Lasten on pakko tulla syömään, mutta pakko ei ole edes maistaa. Pikkuhiljaa huonosti syövätkin lapset ovat alkaneet syödä. Voin todeta, että olen viikon aikana nähnyt hyvinsyöviä lapsia.  Ja - makkarasiivuun saa siis tehdä reikiä tai kiisseliä voi laittaa puhtaalle kädelle ja lipaista siitä suuhun. 

Vappuhulinat
Lapset toivat päiväkotiin vihanneksia ja hedelmiä sekä joitain herkkuja. Lapsilla on naamiaisasuja, samoin aikuisilla. Lapset alkavat valmistella juhlia, serpentöivät ja puhaltavat ilmapalloja. Vajaa kolmevuotias poika yrittää itse saada ilmaa palloon. Sinnikkyys on ihailtavaa, vaikka ilmaa ei juurikaan palloon mene. Yksi hieroo palloa päähänsä ja saa sen pysymään seinällä.

Muutama tyttö on keittiössä aikuisen kanssa valmistelemassa vappuherkkuja. He leikkaavat kurkkuja ja porkkanoita, nostelevat pusseista raksuja, napsuja ja keksejä. Herkut kannetaan pöydälle, jostain löytyy pöytäliina. Herkkuja käydään katselemassa vesi kielellä.

Ennen herkkujen syöntiä vietetään yhdet synttärit. Synttärisankari istuu juhlatuolilla ja saa määrätä, kuka tuo postin hänelle. Korttiin oli koottu kavereiden kommenteja sankarista. Lauletaan ja pojat esittävät hienon hyppytanssin juhlan kunniaksi. Lopuksi synttärisankari saa valita lahjalaatikosta itselleen lahjan. Hän valitsee ovikoristeen, jossa oli kolme lintua ja siinä luki Welcome.

Tämä on sellainen päivä, että ei olla ulkona ja koko ryhmä on koko ajan samoissa ympyröissä. Huomaan, että tulee paljon enemmän tarvetta rauhoitella ja ohjata lapsia. On vähän levotonta ja pitää jonottaa ja odottaa.

Aikusilla kestää pinna hyvin, mutta tarkkasilmäinen huomaa, että rauhoittumisohjeita annetaan tavallista enemmän. Mutta tällaistahan se olisi, jos ei olisi tätä joustavan pienryhmän pedagogiikkaa?


Arvoja ja kuuntelemista
Osallisuuspedagogiikkaa on tässä kunnassa opiskeltu ja toteutettu jo kuutisen vuotta. Tässä lastentarhanopettajien pohdintoja osallisuudesta:

Mirja: Osallisuus lähtee arvoista. Millainen käsitys sinulla on lapsuudesta ja lapsista? Toiminta heijastaa omia arvoja. Onko lapsi mielestäsi avuton kohde vai aktiivinen toimija? Kunnioittaminen pitäisi näkyä käytännössä. Miten puhun perheistä? Päivittelenkö perheiden asioita?

Sammuta valot

Arvoja ei voi siirtää, mutta niistä voi  keskustella. Viime kädessä jokainen tekee työn itse.
Osallisuuspedagogiikka on pohjimmiltaan demokratiakasvatusta. Kun lapsi huomaa, että en voi yksin päättää asioista vaan päätämme vuoronperään ja yhdessä, ymmärrän vaikuttamisen mahdollisuuden. Kaikki asiat ovat loppujen lopuksi sopimuskysymyksiä. Voin käyttää omaa ääntäni äänestämällä. Jokaisen ääni on arvokas. Esimerkiksi viikon hallitsijana olemisen kokemus tuo mahdollisuuden päättää useammista asioista viikon ajan, vuoronperään.

Osallisuuteen päästään ensin erilaisten menetelmien avulla ja sitten ne alkavat vakiintua normaaleiksi käytännöiksi. Yksi tällainen menetelmä on sadutus, jonka opittuaan voi oppia kuuntelemaan lapsia ja heidän ajatuksiaan. Toinen arkikäytössä tomiva juttu on Muksuoppi. Siinä on ratkaisukeskeistä ja myönteistä asennetta.

Asenteiden muokkaminen on se suurin juttu. Kestää kauan päästä sellaisesta kärsimyskulttuurista, jossa puhutaan siitä, kenellä on rankinta. Turhasta vallankäytöstä pitäisi myös päästä ja uskoa siihen, että lasten kanssa voi aina keskustella.

Tiina: Osallisuus on sitä, että lasta kuunnellaan, oikeasti. Pitää pysähtyä lapsen tasolle ja jutella lapsen kanssa. Sadutus on hyvä keino päästä sisään lasten maailmaan. Lapsituntemus on tärkeää. On opittava tuntemaan lapsen temperamentti ja hänen haasteensa.

Haasteitakin on. Joskus joku lapsi ei pääse retkelle vähän aikaan mukaan, jos hän on lähtenyt vaikkapa omille teilleen. Keskustellaan ja neuvotellaan ja annetaan uusia mahdollisuuksia. Mikään ei ole mahdotonta, aina voidaan harjoitella uudestaan.

Äänestetään ja siihen tyydytään
On siis perjantai ja kauan odotettu elokuvahetki on käsillä. Lapset raahaavat omat patjansa eteiseen ja alkaa äänestys. Viikon hallitsijat saavat valita ensin neljä elokuvaa, joista äänestetään. Eniten ääniä saa Ollin merenalaiset seikkailut ja se laitetaan pyörimään. Kirjastossa dvd:t valinnut tyttö odottaa, valitaanko hänen lainaamansa. Se saa toiseksi eniten ääniä. Kirjastossa kysyttiin: Eihän sinua sitten harmita kovasti, jos näitä ei valitakaan katsottavaksi? Ei harmita. Hänen lainaamansa sai toiseksi eniten ääniä ja koska aikuiset pitävät tänään pidempää palaveria, osa saa katsoa myös toisen leffan.

Mitä pitäisi opettaa tuleville lähihoitajille?
Palaan takaisin opetustehtäviini ensi viikolla. Tärkeimpiä asioita, joita minun pitäisi opettaa olisi tämän viikon perusteella:
- Arvokasvatus käytännön arjessa
- Lapsen kehityksen tärkeimmät pääkohdat
- Temperamenttituntemus
- Lapsen kohtaaminen ja kuunteleminen (sadutus)
- Lapseen luottaminen ja kannustaminen tekemään itse
- Ongelmien ratkominen lapsen näkökulmasta (Muksuoppi)
- Osallisuuspedagogiikan perusteet

Flunssaa ei tullut. Minulle on tullut vastustuskykyä. Pureskelen varmasti näitä kokemuksiani vielä pitkään. Pienen keijukaistytön hymy jäi tänään mieleeni. Pidin häntä sylissä tänään paljon ja luimme yhdessä kirjoja. Hän kopsutteli vähän liian isoissa juhlakengissä ja belleriinan hameessa rusetti päässään vappuriennoissa. Hän oli onnellinen lapsi.