Balleriinat ja Supermiehet

Ihmisiä tulee aina lisää
Aamuvuorossa lapsia on tipahdellut 7.30 mennessä kymmenkunta. Lapset kauhovat itse aamupuuronsa ja hakivat maitonsa. Aamun keskustelut käydään:
- Laurista tulee pappa. Eikä tuu. Tuleehan vanhana.
- Ihminen voi elää 100-vuotiaaksi. Ja aattele, ihmiset ei koskaan lopu. Kun niitä tulee aina lisää.
- Mä en halua koskaan kuolla. Arvaa missä on Viitasaari? No? Tuolla. Arvaa miks? No kun siellä on mummola.

On päästy aamulla jo yhteiseen ymmärrykseen, että tänään pojat haluavat esittää rokkitähtiä ja tytöt prinsessoita. Yksi porukka menee uimaan. Yksi aikuinen on aamupäivällä pois, siksi yhdistetään vähän ryhmiä. Paikalle tulee lopulta 22 lasta. Päivän aikana yksi lähtee kuumeisena kotiin.

Rokkitähdet ja prinsessat
Päivän teemaa aletaan rakentaa. Me tarvitaan musiikkia! Voitte hakea mankan. Musiikkina on Robinia ja taidemusiikkia. Lapset hakevat asusteita ja kohta ovesta tulee balleriinoja, prinsessoita, Supersankari, Batman, Spiderman. Supersankari istuu penkille ja sanoo: Tää on vahvojen penkki.

Tehdään koristeita! Ateljeehuoneessa kuhisee ja kohta tulee yksi ja toinen esittelemään piirustuksiaan. Laitetaan ne seinälle, tästä saatte sinitarraa pienen palan nurkkiin. Ei olekaan helppoa saada niitä pysymään. Pienet kädet painelevat tomerasti paperia seinän kiinni.

On päätetty yhdessä, että ekana pojat, sitten tytöt. Alkaa harjoitukset, treenit. Pojat nytkyttelevät itseään hillitysti Robinin laulun tahdissa. Tytöt vuorollaan tekevät tanssahduksia. Yksi aikuinen on oikeasti balettitaitoinen ja opettaa lapsille muutamia liikkeitä. Balettiniiausta ja pyörähdystä harjoitellaan. Osa pettyy, kun spagaatti ei luonnistu vielä. Kerrotaan heille, että pitää paljon harjoitella. Tauon jälkeen alkaa esitys.

Mirja ohjeistaa lapset:
- Tulkaa kaikki yhteen. Miten ollaan yleisössä? Yleisö on hiljaa ja katselee toisen esitystä arvostavasti. Esityksen jälkeen taputetaan ja annetaan arvostusta.
- Mitä tarkoittaa BUUU? kysyy poika.
- Buu tarkoittaa, että ei pidä esityksestä. Se on epäkohteliasta. Me ei sanota buu.

Pojista vain 3,5-vuotias  Justus tulee esiintymään. Hän napsuttelee suullaan musiikin tahdissa, heiluttelee käsiään ja nytkäyttelee päätään. Kaikki seuraavat hiirenhiljaa hänen esitystään. Ja musiikin loputtua hän saa arvostavat aplodit.

Sitten on tyttöjen vuoro. Kuusi tyttöä asettuu hieman jännittyneinä paikoilleen ja cd:ltä alkaa hiljaa valua hidasta Bachia. Keijut alkavat  leijua musiikin tahdissa ja he tekevät aamulla opittuja balettiliikkeitä. Hienoa! En olisi uskonut, että he oppivat noin monta liikettä. Kukin tekee omaa suoritustaan, kunnes musiikki häipyy johonkin. Hekin saavat arvostavat aplodit.

Tämän jälkeen otetaan soittimet ja lauletaan jokaisen toivelaulu. Osaan kaikki! Kun opettajan käsi on ylhäällä, se on hiljaisuuden merkki. Lapset noudattavat sitä. Yksinkertainen ja helppo menetelmä.

Sisarusryhmän hyödyt
Tässä päiväkodissa kaikki ryhmät ovat ns. sisarusryhmiä. Se tarkoittaa sitä, että lapsiryhmä ei toimi ikäryhmittäin niin, että aikuiset jakavat lapset ryhmiin. Lapset saavat siis oikeastaan päivän mittaan päättää, missä ja kenen kanssa ovat. Mirja kertoi, että he ovat päätyneet tähän järjestelmään seuraavista syistä:
- Sisarukset tuntevat turvallisuutta, kun saavat olla samassa ryhmässä.
- Lapset vaihtuvat vain silloin, kun joku lähtee pois tai esikouluun.
- Perheet tulevat tutuiksi, kun ovat pitkän aikaa samassa paikassa.
- Pienet oppivat isommilta ja isot auttavat pieniä. Jos ei ole omia sisaruksia, saa monen ikäisiä kaverisuhteita.
- Isompien kanssa voidaan tehdä retkiä ja vaativampia juttuja niin halutessa. Samoin pienempien kanssa.
- Ihan pienen kiintymyssuhde rakentuu siten, että aluksi on omahoitaja, johon lapsi kiinnittyy. Myöhemmin hän alkaa tutustua myös muihin aikuisiin, jolloin esim. oman hoitajan sairastuminen ei ole niin paha juttu.

Koko päivän opetellaan sosiaalisia taitoja
Emme olleet ulkona aamupäivällä ja se taitaa kostautua nahisteluina. Koko päivän ajan on vähän väliä tilanteita, joissa opetellaan toisten kanssa olemista. Asioiden selvittämiselle annetaan täällä aikaa. Ihailen Mirjan asennetta, kun hän kärsivällisesti ja selvästi selvittää tilanteita:
" Haluaaks joku auttaa Miaa?" Ja pian joku tulee auttamaan.
"Kättä päälle, että etsitään se Oktonautti-kappale netistä."
"Kitinä-ääni ei auta. Puhu tavallisella äänellä, se riittää."
" Katso tänne päin. Sinä pääsit äsken leikkimään tuohon autoleikkiin. Eikö tuntunut mukavalta? Nyt voit ottaa Annin mukaan sinun leikkiisi."
"Nyt tulee yleinen ohje kaikille."
"Odota, että Elli saa kertoa loppuun. Nyt voit kertoa."

Päivälevolla päätetään lukeeko Mirja kirjasta, satuseinältä vai kertovatko lapset itse satuseinältä omakeksimiä juttuja. "Mieti päässäsi, mitä näistä kolmesta äänestät. Voit äänestää kerran eli voit nostaa yhden kerran kätesi." Lapset äänestävät, että he haluavat itse kertoa satuseinältä satua. Hauskaa on, kun kukaan ei kuitenkaan keksi mitään. Kaksi kuitenkin kertoo lyhyen jutun. Lopulta he ehdottavat, että Mirja saa kertoa. Mirja kertoo aivan todellakin päästään keksien juttuja satuseinältä. Yksi aikuisista on maalannut lasten toivomuksesta erilaisia kuvia, joista sitten kehitellään juttuja.

Yhdeltä isoviisari on kivunnut kahdentoista päälle ja kaksi lasta jää nukkumaan, kun muut ryhtyvät jatkamaan leikkejään.

Huomenna pääsen mukaan kirjastoretkelle.