Vakavaa pohdintaa

Kura-aika alkoi
Tänään olin aamupäivällä pienten puolella ja iltapäivän isompien puolella.  Ehdotin roolikseni ulkoilua, koska sitä on helppo hoitaa, kun ei tarvitse etsiä tutteja, sukkahousuja, vaippakoria tai uniriepua. Kun tilliäiset tulivat ulos, säälin heitä. Talvikamppeet, kurahousut ja -rukkaset takasivat sen, että mihinkään ei pääse eikä mihinkään voi tarttua. Ja ylösnouskin vaati  monta ähellystä ja lopulta aikuinen auttoi pystyyn. Iloisina he kuitenkin keksivät jotain tekemistä ja minä avustin keinumisessa, liukumäessä ja pulkan vedossa. Iltapäivällä vanhemmat saivat kotiinviemisiksi myös hiekkaa, kuraa ja märkää, sillä aurinko toi esiin lätäköt. Siinä ei mitkään kurapuvut estäneet, kun lapiolla tehtiin kurahommia.


Päivän pohdintani on suuri lapsiryhmä ja ryhmättömyys siirtymätilanteissa. Tänään oli aamusta asti vähän rauhallisempi päivä. Mietin sopivaa lapsilukumäärää ja totesin, että lain ohje on hyvä. Kun olin ulkona neljän pienen lapsen kanssa, homma sujui. Heti, kun tuli enemmän lapsia, ei riittäneet silmät eikä kädet. Tästä päästään ns. siirtymätilanteisiin, joissa lapset kulkevat monien käsien läpi. Eivät siis siirry paikasta toiseen pienissä tutuissa ryhmissä. Aikuiset ovat kukin omassa tehtävässään ja lapset kulkevat erilaisten palveluiden läpi (ruokailu, vessatus, nukkumaanmeno, nukutus, ulkoilu).

Mietin tätä systeemiä ja pohdin sitä lapsen näkökulmasta. Päiväkotien täyttö- ja käyttöasteista päättävät talousihmiset. Myös päivän rakenteiden suunnittelussa saattaa olla talouden ja tehokkuuden näkökulma. Täyttö- ja käyttöasteilla yritetään minimoida se, että lapsia ei olisi koskaan liian vähän. Siitä seuraa, että lapsia on enimmäkseen liikaa. Henkilökunnan sairastumiselle ei ole vastaavaa rakennetta. Jos työntekijä sairastuu, pitäisi olla ylimiehitysjärjestelmä (naisitus). Mutta enimmäkseen on niin, että sairauslomasijaisia ei saada ja lapsia on liikaa. Päättäjien pitäisi ajatella muutakin kuin tehokkuutta.

Tällaisia pohdin tänään. Ja ehkä vielä huomennakin. Kiitos näistä kokemuksista.

Mummu, mummi, mummo ja mamma
Isompien lasten puolella iltapäivällä lapset jakautuvat leikkiryhmiin. Aikuinen ottaa yhden ryhmän ja touhuaa jotain kivaa kuten leikkivarjolla laululeikkejä. Keijukaistytöt näpertelevät paperista kissoja. Vaaleanpunainen tyttö kertoo, että hänellä on mummu, mummi, mummo ja mamma.  Viisivuotiaat pojat rakentelevat majoja ja touhuavat pienryhmissä omia valitsemiaan leikkejä. Jotkut tekivät aamupäivällä pehmomiekat. Niitä esitellään ja opetellaan miekkailun periaatteita. Riitoja syntyy välillä ja niitä setvitään. Tilat ovat sillä tavalla järkeviä, että lapset voivat touhuta omiaan pienissä lasiovilla varustetuissa huoneissa. Liikunnalle on paljon tilaa ja erilaisia välineitä.

Aurinko kutsuu pian ulos. Katse tähyää välillä portille päin. Kotiin päästyäni nukun puolen tunnin unet ja askeleita tuli tänään 6200! Huomenna tapaan lasten vanhempia aamupuurolla.