Aika hyvin sää oot harjotellu

Tartunta
Yöllä heräsin tunteeseen, kuin olisin kaatanut särkyneen lasin kurkkuuni. Nappasin särkylääkkeen enkä saanut enää oikein unta. Rauhaset turposivat ja jäsenet valmistautuivat taisteluun jotain virusta vastaan. Olinhan kolme päivää pitänyt sylissä lapsia ja pyyhkinyt usemmankin nenänalustan. Olisiko ihme, että tlälainen toimistotyöntekijä saisi jonkun pöpön. Noustuani aamulla ylös olin kuitenkin tolpillani ja menin päiväkotiin. Tänään oli vanhempien ja lasten yhteinen aamupala.

Isin kanssa aamupalalla
Pöytä oli katettu: oli sämpylöitä, leikkeleitä, marjoja ja mysliä sekä jugurttia. Ja kahvia ynnä lasten juomia. Pöytäkunnittain istui äitejä ja isiä minulle jo kasvoistaan tutunnäköisten lasten kanssa. Miten onnellisilta lapset näyttivät. Pieni poika istui isänsä vieressä ja katseli ihaillen isäänsä. Myöhemmin hän kertoi (silmät luotuna johonkin sivuvasemmalle, missä asuvat äskeiset muistot): "Me tultiin isin kans syömän tänne aamupalaa ja isi lähti töihin. Aamupalajutut meni nytten pois."

Ikävä on hieno tunne
Vanhemmat ovat niin tärkeä osa lapsen elämää, kaiken perusta. Pienten puolella poika sanoi aina välillä: "Isi tulee" ja meni osoittamaan ikkunaan. Sitten todettiin, että isi tulee iltapäivällä. Tänään isojen puolella tyttö kertoi, että "mun on välillä ikävä äitiä, mutta sitten se kohta menee ohi." Nykyisinhän ei enää estetä lasta ikävöimästä vaan annetaan tuntea. Se on eräs alku tunteiden hyväksymiselle. Ikävän iskiessä sanotaan, että nii-in, nyt tuli ikävä. Mennään katsomaan äidin ja isän perään ja tunnetaan lapsen kanssa myötäikävää.

Minä joskus 25 vuotta sitten yritin vaihtaa äkkiä aihetta, jos lapsella tuli ikävä. Katsopas, kun lintu lentää tuolla ja mennänpäs leikkimään tuonne. Siitä 30 vuotta taaksepäin ajateltiin, että on parempi, että lapselle ei edes kerrota, että äiti jää Suomeen, kun lapsi lähetettiin Ruotsiin sotaa pakoon. Niin aikojen kuluessa kehityspsykologia on opettanut meitä ymmärtämään kasvavaa ihmismieltä.

Venyvää porukkaa
Tänään oli taas henkilökuntaa sairaana eikä sijaisia saatu. Se tarkoittaa sitä, että salamannopeasti organisoidaan päivä uudelleen, ehkä jätetään jotain tekemättä, lähtemättä retkelle tai muuta. Yhden ihmisen panos on todella suuri ja tärkeä. Paikalla olevat kasvattajat VENYVÄT.

Mutta kekseliäät kasvattajat selviävät tilanteista. Pöydät ovat vielä aamun jäljiltä talon toisessa päässä. Tänään 17 lasta saa oman saaren (pienen huopapalan), jonka päälle istuu. Syödään tänään lattialla! Se on hienoa. Minäkin muistan, kuinka japanilaisen työtoverini kanssa järjestimme lasten kanssa japanilaisen lattialounaan. Se muistettiin pitkään.  Ruokakin sattuu tänään olemaan pastaa ja helposti kauhottavaa.


Sydän saa hakata
Henkilökunnalla on ollut eilen illalla koulutusta lasten liikunnasta. Kun 5-6-vuotiat pukevat päälleen kurakelillä, on pakko saada myös aikuisen apua kurahanskojen, hihnojen ja lahkeiden kanssa. Eilen on koulutuksessa muistutettu, että lapsen on hyvä harjoitella pukemista, askel kerrallaan. Niin kehittyy näpppäryys. Eka päivänä pulkkamäessä kasvattaja pyysi välillä kokeilemaan, kuinka sydän hakkaa. On hyvä, että välillä sydän hakkaa lujaa! Liikuntasuositukset ohjaavat likkumaan kaksi tuntia päivässä ja osa liikunnasta olisi hyvä olla hikistä menoa.

Päiväkodissa on patjoja ja liikuntavälineitä, ja matalista pinottavista sängyistä voi rakentaa kiipeily- ja liukumäkirakennelmia. Kiipeilyseinä on luksusta. On palloja ja erilaisia pelivälineitä. Sydän saa hakata.

Päiväkirjoja ja miekkoja
Aamupäivän toiminnassa päiväkodin isoimpien lasten kanssa tehdään omat päiväkirjat. Laske itsellesi 20 paperia. Piirrä kansikuva. Nido kiinni. Jokaiseen paperiin voit kertoa päivän tapahtumia. Avustan operaatiossa. Tämän ikäisten kanssa on helppo ymmärtää ns. lähikehityksen vyöhyke. Annetaan lapselle apua vasta ihan siinä kohdassa, kun hän ei itse osaa. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Odotan pyyntöjä ja autan sitten vasta. He osaavat paljon.

Minulle ei tullut mieleenkään, että he osaavat itse merkitä päivämäärän 10.3. ja että sen voi myös kirjoittaa näin:
oooooooooo
ooo

Osa lapsista tekee pehmomiekkaa. Kaikki ovat keskittyneitä omaan puuhaansa. Lapset ovat taitavia ja oma-aloitteisia. Saan luvan kirjoittaa muutaman lapsen päiväkirjan tältä päivältä hänen oman sanelunsa mukaan. Lettityttö kertoo, että tykkää olla täällä päiväkodissa joka päivä enemmän. Paljasjalkainen poika piirtää kuvan ja näyttää, mihin kohtaan kirjoitetaan teksti. Tuohon noin, sormi näyttää ihan tarkkaan. Siihen kirjoitetaan, että kuvassa on hänen lempilelunsa kukkulan päällä. Vaaleanvihreä tyttö kysyy minulta touhujemme keskellä: "Miks sää oot täällä?" Vastaan, että harjoittelen lasten kanssa olemista. Hän miettii hetken ja sanoo: "Aika hyvin sää oot harjotellu."

Lähden aikaisemmin kotiin parantelemaan alkavaa flunssaa. Nukun tunnin. Askeleita ei tullut tänään kuin 3200. Huomenna on viimeinen päivä ja loppupohdinnan aika.  Ja kuukauden päästä menen ihan eri paikkakunnalle erilaiseen päiväkotiin viikoksi.