Elämä jakautuu kolmeen osaan

Kauan sitten elänyt filosofi Seneca sanoo viisaita: "Elämä jakautuu kolmeen osaan: siihen mikä on mennyt, siihen mikä on, ja siihen mikä on tulossa. Näistä se, mikä on, on lyhyt; se mikä on tulossa, on epävarmaa; se mikä on mennyt, on varmaa." 

Ei ole siis viisautta elää aina "tässä ja nyt". Ei ole viisautta se, että "mennyt on mennyttä, mitä niitä muistelemaan". Ei ole viisautta, että ei mitään suunnittele vaan elää päivän kerrallaan ja "katsotaan mitä se tuo tullessaan". Ja niinhän kaikki opinnot ja projektit sisältävät suunnittelu-toteutus-arviointi -paketin, Senecan kolmijaon.

Elämäni unelmissa olen todennut, että suunnitelmat eletään kolmeen kertaan ja jokainen kerta on erilainen. Lomamatkan suunnittelu on kuvittelua ja se voi olla äärettömän hauskaa. Suunnitelmat harvoin toteutuvat juuri sellaisina. Joskus tapahtumien keskipisteessä ei ehdi tajuta, mitä tapahtuu. Mieleen tulee, kun kerran eksyin yksin Naxoksen saarella skootterireissulla ja pysähdyin tutkimaan karttaa vesipullo tyhjänä. Heinäsirkat sirittivät mielettömän kovaa, mutta kuulin sen vasta jälkeen päin muistellessani sitä hetkeä. Jälkeenpäin muistelu on herkullisinta, sitä voi tehdä vielä kymmenen vuoden päästäkin aina löytäen uusia näkökulmia.
 

Puddleducksin päiväkodin repsahtanut mainoskyltti

Seneca: "Menneeseen kohtalo on menettänyt valtansa, sitä ei voi enää palauttaa kenenkään hallintaan. Ja juuri se kiireisiltä ihmisiltä karkaa: heillä ei nimittäin ole aikaa muistella menneitä." 

Kun on liian paljon asioita, tuntuu kiireeltä. Kiirehän tässä on koulutyön myötä ollut, mutta ei niin kiire, etten viitsisi kirjoittaa vielä yhtä muistelua kesästä. Lähdin opiskelemaan kieltä muutamaksi viikoksi lontoolaiseen päiväkotiin. 
Suunnittelu: 
Mietin, kysyttäisiinkö minulta jotain Suomesta. Otin kuvia matonpesusta ja tarkistin, onko minulla kuvia saunasta, entisestä  mökistäni, luonnosta, talvesta. Harjoittelin vähän kertomaan omasta työstäni ja itsestäni. Kuvittelin etukäteen, että istun henkilökunnan kahvihuoneessa ja keskustelemme varhaiskasvatuksesta. Niillä suunnitelmilla ei ollut mitään käyttöä. Olin saanut jostain päähäni, että pyrin vapaaehtoistyöntekijäksi ja se sattuikin olemaan tehtävä, joka oli juoksutytön hommaa. 
Toteutus: 
Olin neljä päivää apulaisena, tein kaiken mitä käskettiin ja opettelin puhumaan lastenkieltä.
Muistelu: 
Nyt kaikki tuntuu hienolta kokemukselta. En ehkä enää koskaan saa kokea sitä, että minua käskee ja ohjaa minua 40 vuotta nuorempi tyttö minun omalla osaamisalueellani, jossa roolit pitäisi olla päinvastoin. Sain myös tietää, miltä tuntuu, kun osaisi omalla äidinkielellään vetäistä vaikka millaiset lasten ohjaustuokiot, mutta ei pysty, koska ei ole tarpeeksi sanoja. Sain tietää, että minulla ei ole hätäpäivää ottaa tällaista kohtelua vastaan, koska olen kasvanut jo vahvaksi sisältä. Pääsin kurkistamaan ajatukseen, millaista tällainen kokemus olisi 16-vuotiaan elämässä, jolloin sisintä vasta rakennetaan. Pohdin koulutusta, suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää ja rakenteita. Voi voi, miten paljon voi yhdestä viikosta irrotella!

Uudet suunnitelmat: Olen suunnittelemassa, että pääsisin Suomessa englanninkieliseen leikkikouluun paikkaamaan kokemuksiani. Olen jo viritellyt sitä, kuvitellut ja edistänyt asiaa. 

Lopuksi vielä Senecaa: "Kaikkein lyhin ja rauhattomin on niiden elämä, jotka unohtavat menneen, laiminlyövät nykyhetken ja pelkäävät tulevaa. Saavuttuaan elämän päätepisteeseen he huomaavat onnettomina liian myöhään, että heillä oli kaiken aikaa kiire tyhjää toimittamaan."  

Lainaukset kirjasta Juhana Torkki: Seneca - elämän lyhyydestä. 2018