Olen ollut viimeksi lapsiryhmässä töissä vuonna 1995. Siitä on siis aikaa 21 vuotta. Silloin olin päiväkodin johtajana sekä lastentarhanopettajana. Sen jälkeen olen ollut myyntiedustaja, aluesihteeri, suunnittelija ja kasvatusaineiden lehtori. Viimeisimmässä 10 vuotta. Olen toki ollut tekemisissä lasten kanssa ja tavannut pikaisilla työssäoppimisen ohjauskäynneilläni päiväkotien henkilökuntaa. Jonkinlainen käsitys on päivähoidon nykytilasta. Vai onko sittenkään?Menen oikeisiin töihin tavoitteena pysyä ajan hermolla omalla alallani. Huomenna menen päiväkotiin viikoksi. Jännittää ja pohdituttaa.
Vaatetus. Sisäjalkineet pitää olla. Mitä siellä päiväsaikaan tapahtuukaan? Onko kivaa olla nätisti puettu vai huppari ja farkut-tyyliin? Päädyn jälkimmäiseen. Entä ulkona? Huomenna voi sataa vettä. Pitää pystyä olemaan vaikka minkälaisessa säässä. Siis koiranulkoilutusvaatteet.
Miten jaksan? Vuosia sitten minulla ei ollut vielä nivelrikkoa polvessa ja niskassa. En pysty hyppimään, pomppimaan, kyykistymään. Entä askeleet? Olen vuoden pitänyt ranteessani askelmittaria ja opettajan normipäivinä on 10tuhatta askelta tullut helposti. Toimistopäivinä ei tule kuin kahdeksantuhatta. Mitenkähän käy? Arvoini, että päivän aikana tulee noin kuusituhatta askelta.
Hermot. Mitenkähän jaksan lasten meteliä ja meinikiä? Olenkohan enää niin kekseliäs kuin ennen olin? Jaksanko kehitellä lasten kanssa juttuja? Ehkä minun ei tarvitsekaan. Viikko on niin lyhyt aika. Saan kuulemma videoida, silloinhan voin olla välillä vähän sivussa.
Nykyaika. Menen oman arvioni mukaan korkeatasoisen pedagogiikan päiväkotiin. Mitä kaikkea ihmeellistä opin? Mitä lapset opettavat minulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti